keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Kotouttava Omavaraisuus

Se, joka on muokannut ja kunnostanut maata tulevaa kylvöä varten tietää kuinka paljon toiveita, haaveita ja odotuksia tuo antoisa työ tuo tullessaan. Lapsellistahan se on. Ja varsinkin, jos on saanut muokata tuota samaa maata vuosien ajan.

Ja kuitenkin taas keväällä karautan jyrsimeni suureen kiveen (vai kalliotako lienee) niin että säikähdän. Vuonna 1978 olen sen ensimmäisen kerran tavannut ja aina suunnitellut sen poistamista, mutta tänäkin keväänä se odottaa minua - vanhaa tuttuaan.

Varhaisperunan istutus 11.4.2015. Kuvan oikeassa laidassa vihertää tarhasuolaheinä.


Syksyllä istuttamani valkosipulin kynnet ovat usein ajatuksissani ja heti lumen sulettua käyn niitä katsomassa. Itse asiassa kävin jo viime lauantaina, katsomassa, olivat vielä lumen alla. Lajikkeena minulla on jättitalvivalkosipuli Messidrome.

Viime kesänä tekemäni pellonraivaus.

Uudisraivaukselleni, jonka pinta-ala on n. kolme aaria (300m2) olen jo syksyllä istuttanut Polka mansikkaa n 80 tainta, jotka sain työtoveriltani Kjellulta,  mainitsemani valkosipulit ja n. 30 rivimetriä palsternakkaa.

Suurta odotusta on myös palsternakkariveissä. Jännitystä siitä kuinka onnistuin. Ensimmäiset omat siemenet ja syyskylvö.

Kompostiani kävin myös tervehtimässä. Sekin oli vielä osittain lumen peittämä ja silti täynnä elämää ja lämpöä. Kauniiksi rakennettu komposti on puutarhan kohottaja. Komposti tuo kulttuurin puutarhaan.

Lanta tuli Äärlän karjatilalta. Nyt hekin ovat siirtymässä luomutuotantoon.

Karjanlantakomposti ja sillä olkipeite.







































Ei kommentteja:

Lähetä kommentti