keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Kalat, marjat ja sienet

Mustikkasato oli erinomainen. Itse en niitä juuri kerää, mutta vaimoni on sitäkin ahkerampi. Hilloa ja pakasteita on omaan tarpeeseen. Riittävästi.

Sienien keruu jäi tänä vuonna tattien noukintaan. Niitä olikin runsaasti. Kuivaamme tatit puulieden yläpuolella ja kuivattuna niiden aromit vahvistuvat ja säilyvät muutamia vuosia.

Tatteja kori pullollaan.

Ja samat kuivattuna
Kalaa on pakasteessa paljon. Ahven, kuha ja siika ovat pääsaaliit. Lohikaloja kyllä saisi, mutta erityisesti meritaimenen uhanalaisuus huolestuttaa enkä näin ollen ns. lohiverkkoja kauaa viitsi liottaa. Sainpahan "joulukalat". Ensi vuonna en sitten voi niitäkään pyytää...

Meritaimenia


Ahvenfileitä
















Silakatkin ovat saapuneet lahteemme. Tänään söin syksyn ensimmäiset. Nyt olisi taas aika opetella suolasilakoiden teko.


Ahvenia ja kuhia.




Kalastan yksin, joten apuvälineet ovat tärkeitä.
































torstai 13. lokakuuta 2016

Sato alkaa olla kerätty


Juureksista , porkkana, palsternakka ja mustajuuri onnistuivat erinomaisesti. Vuodesta 1978 olen viljellyt kaiken "luomuna" enkä koskaan ole saanut yhtä suuria juureksia. Porkkanat ja palsternakat olivat suuria , terveitä ja maukkaita. Mustajuuria oli haastavaa saada ylös kokonaisina. Ne olivat paksuja ja pitkiä. Lantut ok. Punajuurisato oli normaali. määrä oli pettymys. Olin jättänyt tilaamatta osan suunnitelluista enkä kevätkiireissäni ollut hereillä määrän suhteen.

Enkä edes valinnut suurimpia.......



Palkokasvit (sokeri-, silpoydinherne, virnoihin kuuluva Kontu härkäpapu, pensaspavut ja Italiasta tuomamme San Matteo-papu antoivat kaikki panostukseen nähden hyvä sadon). Ruusupavut ovat vielä tuleentumatta johtuen liian tiheästä ja runsaasta kasvustosta. Toimme kaksi muutakin papulajiketta Italiasta. Ne olivat salkopapuja. Kauriit tietävät kertoa paremmin niistä. Pakastimme käytännössä kaiken.

Sokeriherneitä menossa pakkaseen.


Perunat antoivat myös huippusadon ns. vanhalla maalla. Viime vuonna raivatulla pellolla sato oli myös hyvä niiltä osin, jotka säästyivät kauriilta.  Lajikkeina minulla oli varhaisperunana Timo ja talviperunaksi Soraya. Herkutteluun ruotsalainen manteliperuna, josta nyt luovun sekä parsaperuna, joka antoi ennätyssadon. Perinneperuna Rymättylän punainen antoi paremman sadon kuin viime vuonna. Siitäkin veivät kauriit puolet. Maa-artisokkkasato tuhoutui myös kokonaan kaurisinvaasion ansiosta.

Rymättylän punainen koki tämän kahdesti.



Sipulisato oli erinomainen. Valkosipuli tavanomainen.

Kesäkurpitsoja minulla oli 15 esikasvatettua tainta ja satoa oli liiankin kanssa. Avomaankurkku onnistui myös hyvin ja niiden säilönnässä alkoi ilmetä "turnausväsymystä". Kasvihuone tuotti aivan liikaa kurkkua kolmesta taimesta.

Kurkkuja
Taisi kasvihuone olla ajoittain ahdas kasvupaikka.

Tomaatit kasvihuoneessa, jota en lämmitä mitenkään olivat ok. Avomaan tomaatit kantoivat valtavia "terttuja". Basilikat tomaattien välissä tuottivat myös hyvin.

Omaa pestoa.


Mangoldi, tilli, lehtipersilja jne kasvoivat myös hienosti.

Sokerimaissit käytännöllisesti hukkuivat 60mm:n sateeseen. Vain noin 30 tainta selvisi.

Kaaleja en vieläkään osaa suojella toukilta.

Herukat ja omenasato olivat normaalit. Omenasatoa vähensi heinäkuussa pitämämme omenapuiden "hoitokurssi". Mansikkamaa oli vasta perustettu, joten sieltä ei paljoa odotettukaan.

Runko ja juuriversot hoidetttuna.






































Omista siemenistä kylvetyt kehäkukat kukkivat runsaasti. Auringon- ja oppineidenkukat antoivat paljon iloa silmille puutarhassa ja maljakoissa.






keskiviikko 12. lokakuuta 2016




Mukana taas

Viljelykiireet ja tietkoneen hajoaminen saivat yhdessä aikaan pitkän tauon kirjoittamiseeni. Taisi olla kolmen kuukauden tauko. Paljon tapahtumia ja ihmisiä.

Tervehdys vain kaikille!




























Satokausi on ollut hyvä. Kaikki viljelykset ovat onnistuneet hyvin ja sadon runsaus on yllättänyt monen kasvin kohdalla. Sokerimaissi hukkui toukokuun sateisiin ja uudella raivuualueellani kauriit söivät maa-artisokat ja perunat. Muuten kaikki on hyvin.


Kauriit söivät perunannaatit.




















Avomaann tomaatit ovat yllättäneet valtaisalla sadollaan. Samoin pensaspavut.




Sadosta ja muusta myöhemmin.















sunnuntai 21. elokuuta 2016

Omavaraisen vieraanvaraisuus

Löysimme kesäasuntomme  vuonna 1985 syksyllä. Olimme jonkin aikaa haaveilleet ja hiukan etsineetkin hirsitaloa, jonka voisimme purkaa ja siirtää tänne saaristoon. Naapurin vihjeen perusteella löysimme suuren maatilan suuren talon. Talo oli meille aivan liian suuri ja kallis, mutta kuinkas kävikään. Me saimme talon, siis kirjaimellisesti, saimme, kunhan veisimme sen mahdollisimman pian pois. Arjaliisan isä lahjoitti meille tontin ja sitten alkoi rakentaminen.
Meitä oli onni suosinut ja silloin päätimme, että talolla täytyy olla laajempi käyttäjäkunta kuin vain perheemme.

Kevätaamu.

Talo valmistui huone huoneelta ja yhä enemmän ystäviä, koululuokkia, rippikoululeirejä ja sukulaisia saattoi tulla kylään. Omavaraisuuspäiviäkin olemme viettäneet täällä ja joitain ilmaiskursseja omenapuiden hoidosta.
Talo ei vieläkään ole valmis, sillä päätimme myös ettemme ota velkaa tähän projektiimme. Viime vuonna saimme aikaiseksi pönttöuunin saliimme ja tänä vuonna tavoitteena on välikatto saliin.
Yhtä kaikki, vieraat ovat kesämme kohokohtia. En paljoa liioittele, kun sanon, että lähes sata vierailijaa käy luonamme lähes joka vuosi. Mökkipäiväkirjasta voi lukea useita reilusti yli sadan henkilön vuosia.
Juhannusjuhlat sukulaisten ja ystävien kera ovat kesän kohokohta. Silloin paikalla voi olla yli kolmekymmentä henkilöä.

















Viikko juhannuksen jälkeen nuorimmaiseni on järjestänyt kavereilleen synttärikutsut ja samoihin aikoihin kokoontuu kohtalainen joukko lapsenlapsemme synttäreille.
Heinä- ja elokuu ovat vilkkaita kuukausia, ovathan ne meille suomalaisille pääasiallisia lomakuukausia.
Kesäkauden päättäjäiset talkoineen kokoavat taas kerran runsaasti väkeä paikalle.

Talkootyö on raskasta.

Syksy ja talvi ovat hiljaista aikaa. Talvikuukausina emme itsekään käy mökillä kuin satunnaisesti.

Talvi 2010 oli runsasluminen.














































keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Kevään ihmeitä

Auringonvaloon kurottava taimi on aina yhtä yllättävä.
Lähes 40 vuoden ajan olen saanut kokea tuon ihmeen - vieläkin jokin taimista vaatii tunnistamista/viljelysuunnitelman selailua. Viime vuodet olen pyrkinyt kirjaamaan kylvökset rivi riviltä, jotta tietäisin odottaa nousevaa tainta. Haraaminen, harventaminen tai vaikkapa liekittäminen on paljon helpompi toteuttaa, kun tietää mitä on kylvänyt ja mihin on kylvänyt.
Retiisi on muuten loistava kasvi, koska se itää niin nopeasti. Käytän sitä usein hitaasti itävien kasvien, kuten palsternakan, punajuuren tai porkkanan riveissä. Retiisi auttaa haraajaa pysymään rivien välissä.
salaatti
keräsalaatti

palsternakka

Tein viime syksynä koeluontoisesti palsternakalle syyskylvön uudisraivaukselleni ja se onnistui loppujen lopuksi hyvin. Syksy oli hyvin lämmin aina jouluun asti ja osa siemenistä iti ennen joulua ja tietenkin sitten paleltui talven aikana. Onneksi riittävä määrä siemeniä säilyi ja ne itivät sitten hyvissä ajoin keväällä.
härkäpapu Kontu

Kokeilin viime vuonna Kontu härkäpapua ja sain siitä runsaan sadon. Viime kesänä tein myös uudisraivauksen ja tänä vuonna kylvän sinne runsaasti härkäpapua omista siemenistä.



maa-artisokka

Minulla on kaksi puutarhaa. Toinen ylhäällä mäellä ja toinen täällä lähempänä asuntoa. sekä tietenkin keittiöpuutarha aivan talon tuntumassa. Ensimmäisinä kevättöinä siirsin maa-artisokkani alas uudelle pellolleni. ja nyt ensimmäiset ovat tulleet pintaan.

vihersipuli

Vihersipuli on minulle uusi tuttavuus enkä osaa sanoa siitä vielä mitään. Makunautintoa odotellen.

kehäkukka

Kehäkukka on aina kuulunut puutarhaani. Se on kylvänyt itseään kaikkialle. 
Kehäkukka on kaunis ja helppo viljellä. Sen kukinto maistuu salaateissa ja teessä tuoreena ja kuivattuna. Ihonhoitoon kehäkukkaöljy on helppo valmistaa.








sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Urbaania omavaraisuutta 

Turun Kupittaalla vilkasliikenteisten katujen ja Citymarketin puristuksessa sijaitsee suomalaisen urbaaniviljelyn kehto. 1930-luvulla perustettu siirtolapuutarha on nyt uhanalainen, sillä vuokra-aika päättyy 2020.

Alueella on joitain tontteja ilman rakennuksia aivan Uudenmaantien laidassa. Useimmat rakennukset ovat jo melko "rähjäisiä", mutta myös erinomaisessa kunnossa olevia rakennuksia on monia.
Jokainen piha on erilainen. Yhteisenä tekijänä voisi mainita vanhat omenapuut, jotka ovat kuin japanilaisten bonsai-puut.

Viimeksi käydessäni siellä oli varsinainen hyörintä ja touhu päällä. Multa- ja hiekkakasat saivat kyytiä. Risuja, kuivaa heinää, omenapuiden oksia jne vietiin kompostitumaan nurkkatontille. Monet jaksavat vielä uskoa alueen tulevaisuuteen. Hylättyjä tonttejakin on.

Tänään luin Yle. fi artikkelin, jossa kerrotaan harvinaisesta metsätulppaanista, joita on useammalla tontilla. Monia muita kasviharvinaisuuksia on myös löydetty. 

(http://yle.fi/uutiset/harvinainen_metsatulppaani_ja_vanhat_omenapuut__kupittaan_siirtolapuutarha_on_vanhojen_kasvien_aarreaitta/8879401)

Itselleni yllätyksellistä on vähäinen hyötykasvien viljely alueella. Herukoita, vadelmaa ja omenapuita alueella kyllä on.

Viimekertaisen kuvauskäyntini teemana porttien lisäksi oli kevään kukkaset.










maanantai 9. toukokuuta 2016

Minun lintuni


Haahka (Somateria mollissima)













Haahkaa odottelen ehkä linnuista eniten. Kotilahtemme suulla on pienehkö saari, joka suojaa meitä pahimmilta idän ja kaakon tuulilta. Se on myös kymmenien haahkojen pesimäpaikka. Tänä vuonna ne saapuivat salaa sumussa, mutta niiden innokas ääntely sumun seasta sai minut hymyilemään. Valitettavasti haahkakannat ovat taantuneet ja erityisesti parin viime vuoden poikastuotanto on ollut heikko. Guding (uros) ja åda (naaras) ovat kauniit ja vanhat nimet noille rakkaille linnuilleni.

Meriharakka (Haematopus ostralegus)

Samalta saarelta voi muutamaa viikkoa myöhemmin kuulla meriharakan kuuluvan "laulun". Meriharakka on eloisa ja äänekäs ja on hauska seurata sen elämää rannoilla.
















Lehtokurppa (Scolopax rusticola)

En tiedä lehtokurppien ikää, mutta yli 30 vuotta on lehtokurppa lentänyt talomme ylitse iltaisin lukemattomia kertoja. Huhtikuusta heinäkuuhun koiras lentää iltaisin soidinlentoa puunlatvojen tasalla ja ääntelee kurnuttavasti ja välillä sipisten.



















Rantasipi (Actitis hypoleucos)

Rantasipi on iloinen seuralaiseni verkkoja putsatessa ja kaloja peratessa. Sen lento aivan veden pintaa viistäen on hienoa katseltavaa ja kun se vihdoin pysähtyy vedenrajaan alkaa pyrstön keinutus.
















Västäräkki (Motacilla alba)

Minulla on huono tapa jättää viimeistely hiukan kesken. Tämä huono tapani on koitunut västäräkin eduksi, sillä se on pesinyt talomme harjapeltien alla vuosikaudet. Västäräkin eloisa olemus pihamaalla saa minut aina hyvälle tuulelle. Muutama juoksuaskel ja hyppäys - kuin tarkan koreografian toteutusta ja sitten finaali, joka on kaikkea hypyn ja pyrähdyksen väliltä. Tuloksena on saalis nokassa.



















Monia rakkaita lintuja voisi tähän lisätä, mutta ehkä joskus sitten. Puukiipijä, leppälintu, mustarastas ja korppi ainakin ansaitsisivat paikkansa.

Nyt ovat lähes kaikki ystäväni saapuneet ja saan nauttia, jos vain maltan pysähtyä ja kuunnella.


perjantai 6. toukokuuta 2016

Savuahvenkeitto

Aamuverkoista sain 14 isoa ahventa ja päätin savustaa ne, sillä illaksi saisin vieraakseni rakkaat ystäväni Pirkon ja Teron. Amelie-veneessään he toisivat mukanaan myös vaimoni Arjaliisan.
Savustuksessa oli omat ongelmansa, sillä viime vuonna valmistunut savustusuunini oli vasta kerran koekäytetty. Tulipesän luukkukin oli hiukan rikki ja sain siihen korjausapua hyvältä naapuriltani. Silloin oli kala kyllä kypsynyt, mutta se ei saanut kaunista väriä kylkiinsä. Väri oli ennemminkin musta. Jännitystä oli siis ilmassa.


























Kuten kuvasta huomaa runsas määrä ahvenia verkoissa saa aikaan aikamoisen sotkun.

Sitten vain savustumaan.....


En kyllä vieläkään onnistunut vaikka hiukan tavoittelemaani väriä onkin aavistettavissa.



Lyhyen puhelinkeskustelun aikana suunnittelimme illan yhteisen ruokalistan ja päätinkin synnyttää savuahvenkeiton.Siihen tarvittiin hyvin yleisiä raaka-aineita:

kolme keskikokoista perunaa
pieni sipuli
valkosipulin kynsi
vettä
ruokakermaa (luomu)
kolme rkl luomuvehnäjauhoja
suolaa oman maun mukaan
mustapippuria

Keitin vähäisessä vesimäärässä perunat, sipulin ja valkosipulin pehmeiksi, jotta saisin soseutettua ne sauvasekoittimella. Lisäsin suolan ja myllystä mustapippuria.
Vihannesten kypsyessä perkasin kuusi ahventa ja laitoin ne sitten kiehumaan hiljalleen muiden ainesten kanssa. Lopuksi ajoin kalat myös sauvasekoittimella pieneksi.
Sitten oli vain hienosäätöä ja keitto oli valmista. Ja maku taivaallinen!




Ruokalistamme illaksi oli seuraava:

villiyrttisalaatti ( vuohenputki, nokkonen, voikukka, tarhasuolaheinä ja basilika) ja keitetyt maitohorsman taimet.
savuahvenkeitto
jauhelihapihvit salaatin kera
kääretorttu mustikkahillon / Limoncellon kanssa

Ruokajuomina olivat vesi ja valkoviini.


torstai 5. toukokuuta 2016

Parsan istutus

Ensin kaivoin 50cm x 50cm kaivannon.

Kaivanto

Kaivuri työssään.




















Sitten aloin täyttämisen.
Ensin ruokamultaa n.15cm ja sitten 10cm hyvin palanutta karjanlantaa. Sen päälle n. 5cm hiekansekaista multaa, jonka päälle istutin parsan juurakot.

























Juurakot peitin  ohuella ruokamultakerroksella sekä silppurilla haketetuilla lehtipuun oksilla. Hyvä kastelu päälle. Kesän aikana lisään lahoavaa materiaalia (lehtiä, ruohoa jne) kaivantoon niin, että syksyllä ollaan aivan alkuperäisessä korkeudessa ympäristön kanssa.
















Ja aivan kuin kiitoksesi hyvästä työstä vanhalle parsamaalle nousi vuoden ensimmäiset parsat.